Suomalainen vaikuttajanainen puhuu televisiossa. Tukka on kynitty oikein lyhyeksi ja jakkupuku on räätälitasoa. Ääni on madaltunut asialliseksi baritoniksi ja huulet pysyvät lähes liikkumattomina hänen puhuessa asiaa. Mieshän siinä oikeastaan puhuu, ajattelee katsoja. Katsoja muistaa lukeneensa naisesta: eronnut, jaettu yhden lapsen huoltajuus, keskitason CV. Liiankin tuttua. Naisen pitää olla mies saadakseen riittävää arvostusta. Miksi suomalainen nainen on suostunut luovuttamaan sielunsa ja naiseutensa tässä tasa-arvoa ja riippumattomuutta julistavassa yhteiskunnassa?

Tasa-arvo määrittelee uudelleen naisen, ei miestä. Miehet ovat saaneet pysyä uskollisina itselleen ja arvomaailmalleen. He ovat hyvin pitkälle sitä mitä he ovat aina olleet. Mutta naisista on tullut kakkosluokan miehiä: naisia, jotka yrittävät selviytyä maailmassa, jossa miehillä on biologinen kotikenttäetu, kuten kilpailuvietti, joukkuepelitaidot jne. Mutta mitä tasa-arvoa se sellainen on, joka kovettaa pohjimmaisen naiseuden ja estää mahdollisuuden sen toteuttamiselle? Miten on mahdollista, että suomalaiset naiset itse julkisesti väheksyvät ns. perinteisiä naisten töitä ja niiden tekijöitä?

On lähestulkoon rienausta todeta, että naiset ja miehet ovat suhteellisesti ottaen parempia eri tehtävissä. Tämä siksi, että naiset eivät kestä sen kuulemista, koska Matin on pystyttävä uran lisäksi ompelemaan, laittamaan ruokaa, muistamaan jok’ikinen balettiesitys ja merkkipäivä, mutta Maijaa ei voisi vähempää kiinnostaa puiden hakkuu, auton huolto, lätkämatsin äänitys, kunhan vaan saa sitä uraa tehdä. Ja hienoa, kun joku muu voi tehdä ne ”piikatyöt”.

Naiset itse ovat ajaneet alas systeemin jolla ”perinteistä naiseutta” voisi harjoittaa ja samalla leimanneet epätasa-arvoiseksi naisille ominaiset piirteet: hoivaamis- ja huolehtimisvietistä on tullut hirvittäviä heikkouksia. Mistä johtuu, että on lähes synti haluta huolehtia omista lapsistaan ja perisynti huolehtia miehestään?

Me  kärsimme burnoutista, humallumme kuin miehet, emmekä haluaisi mielellään tulla raskaiksi ja synnyttää, koska meillä on niin epätoivoinen tarve saada kaikki sama kuin miehet.  Suomalaisen naisen tasa-arvo mitataan CV:n pituudella ja Eurojen määrässä.  Haiskahtaa peniskateudelta. Parasta mitä voisi tapahtua, olisikin, jos me saisimme vielä alistaa miehet kokonaan naisiksi. Mutta kun miehet eivät halua muuttua naisiksi, antakaamme siis heidän pysyä miehinä, mutta milloin me uskallamme taas itse olla naisia?